Mutta se teksti! Viime viikolla tapahtui muutama "ensimmäinen kerta" meikäläiselle, olin mm. ensimmäistä kertaa ulkopaikkakunnalla koulutuksessa.
Olen osastolla toinen Biopankkiyhdyshenkilö. Biopankki on kaikessa yksinkertaisuudessaan "pankki" joka kerää erilaisia näyteittä, kuten veri- ja kudosnäytteitä, säilytykseen mahdollisia tulevia tutkimuksia varten. Näytteenanto on täysin vapaaehtoista ja vielä näytteen annettuaankin voi kieltää oman näytteensä käytön jos tuleekin toisiin ajatuksiin.
Lisäksi Biopankin näytteiden käsittely on täysin anonyymia, tutkija ei pysty tunnistamaan näytteenantajaa, vaan näytteet koodataan ennen kuin ne annetaan tutkijoille.
Noniin, se myyntipuheista :D koulutus oli tosiaan Helsingissä, mentiin osaston toisen yhdyshenkilön (olkoon hän S) kanssa yhtämatkaa mikä oli hyvä juttu koska mie oon viimeksi käynyt pääkaupunkiseudulla todella TODELLA monta vuotta sitten ja en varmaan ois oikeesti osannut Porvoota pidemmälle xD pientä sekaannusta tietysti oli siitä huolimatta, koulutus oli tosiaan Haartmanin sairaalalla ja S oli ratissa, meikäläinen gepsinlukijana. Miulta meni hetki tajuta että se helkkarin gbs oli välillä aika paljonkin perässä siitä missä me oikeesti oltiin ja siinä vaiheessa kun mie tajusin että helkkari ollaan väärällä kaistalla niin.... sanotaanko että Helsingin keskustassa, klo 8 ruuhkassa ei niin vain kaistaa vaihdeta ihan samalla tavalla kun Laprannassa... mutta perille päästiin ja ihan ajoissakin!
Lopulta todettiin että nyt vaan äkkiä auto kadulle parkkiin ja kävellään viimonen 800m, päästään huomattavasti nopeammin! Ja takaisin autolle kävellessä olikin vähän paremmin aikaa katsella ympärilleen ja huomata nättejä pikku yksityiskohtia ympärillä kuten nämä valkoiset tulppaanit. Ei kuvassa näy mut näissä oli jännät, sahalaitaset terälehdet, mikä ihme lajike lieneekään, mutta kivalta ne näytti!
Ja kun koulutus oli sitten iltapäivällä tosiaan ohi niin oli huvin aika, alla oleva kuva antaa jo vähän vihjettä...
Välihuomautus, ei noita lihapullia turhaan kehuta :D toinen ensimmäinen kerta minulle oli tosiaan vierailu IKEAan, tämä on parin viime viikon aikana ollut järkytys muutamallekin ihmiselle kun olen paljastanut etten ole aikaisemmin kyseisessä puljussa käynyt... ja heti perään sain varoituksia siitä että siellä lähtee sitten muuten mopo käsistä ja rahaa palaa. HAH! Ei lähteny! Vaikka S voikin olla todistajana että välillä oli kyllä merkkejä ilmassa mutta sain pidettyä tilanteen hallussa ja selvisin oikein sievällä, kaksinumeroisella loppusummalla. Ja saan varmasti kuulla pienen ikuisuuden reaktiostani siihen kun kauppa ilmestyi mutkan takaa.... no siis tultiin Kehä I:n puolelta ja ketkä sieltä on tullu niin tietää että kauppa on aika.... lähellä liittymää xD vähemmästäkii järkyttyy tällänen pieni maalaistyttö!
Kallein mitä lähti mukaan oli tämä pussilakanasetti, ja kyllä, kuva on esittelyhuoneesta. Siinäkin sain naurut osakseni kun käytävältä käsin näin vilauksen kuosista ja sitte ei näkynykään enää kun sellanen sarjakuvamainen pölypilvi kun likka läks pienten äänitehosten myötä tutkimaan lisää. Kuvan nappasin oikeastaan vaan sitä varten että varmasti löydän oikean kuosin kunhan lakanaosastolle päästäisiin ja totesin että se kyllä kelpaa tännekin kun ei mitään sen isompaa yksityiskohtaa tuosta erotu muuhun stailaukseen liittyen. Pieni miinus on annettava siitä että tuota kuosia ei ollu yksittäisiä tyynyliinoja mutta se nyt on pienenpieni puutos. Muuta mukaanlähtenyttä oli mm. orkidea ja uusi kunnon leikkuulauta
Ostosten jälkeen olikin aika kääntyä kotimatkalle, takaisin tultiinkin Kouvolan alueen kautta ja välitankkaus suoritettiin Pukaron Paronilla.
Tähän väliin todettava että en edes kehtaa laskea kuin monta kahvikuppia tuli tuon päivän aikana juotua xD aamulla kotona, menomatkalla Kuninkaantien ABC:llä, koulutuksessa ja vielä tuo Paroni... muutama. Mutta sitä kyllä tarvitsi, koulutus kun alkoi klo 9 niin sehän meinasi meille lähtöä aamuviiden jälkeen.
Mutta oli kyllä hyvä reissu, koulutus aukaisi jälleen ihan uudella tavalla itsellenikin tuota Biopankki-asiaa ja mikäs sen mukavampaa kun roadtrip kaverin kanssa, vähän erilaisempi työpäivä välillä!
Jahas, eipä siinä taas sen ihmeempää, minä jatkan kovaa yritystä yskiä keuhkojani pihalle ja toivon että pääsen taas pian normaalielämään. Eniten tässä sairastumisessa ärsyttää se että oli parikin paikkaa johon olin lupautunut viikonvaihteessa esiintymään niin tietysti ne joutui perumaan. Ja mainittakoon että ärsytys ei johdu siitä että en päässyt esiintymään, sitä on kyllä tullu ihan tarpeeksi viimeisen puolen vuoden aikana tasosuorituksen ja useammankin erikokoisen konsertin muodossa, vaan siitä että minun peruutukseni tietää muille osallistujille lisätyötä siinä että heidän pitää löytää muutaman päivän varoituksella miulle sijaiset. Sama töissä! No, josko se tästä.
Ja ensi kerralla taas lisää, ciao!
]]>
