Luojan kiitos en aikoinaan päättänyt ryhtyä pitämään blogia johon "pitäisi" päivittäin kuvata joku kiva asu ja vielä sepittää jotain suht-järkevää kirjoitustakin, etenkin viime viikolla olisi sen päivän asun voinut kuitata tasan kahdella kuvalla... no kolmella jos otetaan työasu mukaan, ja siitä suht-järkevästä tarinoinnista... forget it. Mutta siis, lauantaina loppui kuuden päivän työputki ja kun kuudesta vuorosta neljä oli iltavuoroja niin päiväthän meni siinä että heräilin siellä kahdeksan korvilla, heitin vain jotain päälle (trikoot, musta perushame, toppi ja huppari) ja palloilin hetken kotona ennen kuin oli aika lähteä töihin missä sitten meni ilta. Se toinen asu tuli vähän väkisin kun perjantaina piti laulutunnille mennessä edes yrittää näyttää ihmiseltä. Tosin taisin näyttää lähinnä ihmistä leikkivältä ameebalta, alkoi nimittäin väsymys ottaa vähän kiinni kun olin mennyt iltavuorosta aamuvuoroon joten unta tuli sinä yönä semmonen 4,5h ja kyseessä oli jo se viides työpäivä... Tosin opettajan mielestä lauloin parhaiten ikinä, kun olin niin rentona! Totesin kyllä että en kyllä ota tavaksi tulla laulamaan tuhoväsyneenä mutta kehu kyllä piristi silti :) no, ainakin meni viikko nopeasti. Tällä viikolla puolestaan...

Iiks! Maanantaina sain viimein avaimet uuteen kotikolooni ♥ kävin jo silloin maanantaina vähän mittailemassa asunnon ulottuvuuksia ja suunnittelemassa sisustusta, mittaus-apuri O:lle kiitos! Ja E:lle kiitos tiistain ja keskiviikon avusta, sain vietyä jo jonkin verran tavaraa ja eilen oli sitten veli, äiti ja äidin serkku auttamassa loppujen tavaroiden muutossa, kaikille iso kiitos siitä! Pakko myöntää että kun kaikki tavarat oli ulkona (tuli muuten useampaan otteeseen ihmeteltyä että miten paljon rojua voi kolmeen-kuuteen neliöön mahtua...?!) ja aika jättää avaimet asunnon pöydälle niin meikäläinen tirautti muutaman kyyneleen. Tuli siinä asunnossa kuitenkin neljä vuotta asuttua, naapurit oli ihania ja se oli miun ensimmäinen oma koti...! Mutta elämä tuo mukanaan muutoksia, toiset välttämättömiä, toiset omasta halusta, ja varmasti asunnosta saa joku toinen hyvän kodin itselleen :)

Ainoa varjopuoli eilisessä oli se että heräsin aamulla pienessä kuumeessa...!

Seuraavan kattauksen kanssa meneekin pari päivää ja huomenna pitäisikin sitten mennä päivystykseen ruinaamaan elämäni ensimmäistä sairaslomaa... Eilinen meni apinan raivolla ja paracetamolin avulla mutta nyt pitää kyllä varmaan ottaa tuo tavaroiden purku vähän rauhallisemmin. Tämän päivän tavoitteena on saada keittiö edes joten kuten siistiksi, se on ihan tarpeksi.

No, eipä kai taas muuta, neiti nuhanenä kuittaa uudesta osoitteesta. Ciao!