Rakas ystäväni Lionea ei ole ainoa joka on näin syksyn tullen kaivanut villa-langat ja neulepuikot esiin :)

Itse aloitin tekemällä kolmet lovikka-lapaset kahden viikon sisään, kaikki myyntitarkoitukseen (äiti, jos luet niin saat nuo kolmannet kun ensi viikolla tuut kaupunkiin). Pakko myöntää että ensinnäkin noiden jälkeen alkoi tulla lovikka-malli jo korvista ulos plus neulomismotivaatio laski vaarallisen lähelle nollaa sen jälkeen kun sain kolmannet valmiiksi, mutta sitten Lionea julkaisi postauksen neulomistaan kämmekkäistä ja hups! Niin löysin minäkin taas neulomisen ilon :)

Tuo Ullaneuleen Roosa Ruusu oli niin kivan näköinen että pitihän sitä kokeilla itsekin. En oo pahemmin palmikoissa tehny muuta kun peruspalmikkoa plus tämä oli ensimmäinen työni jossa tein peukalon tuollaisella kiilalla. Ja nyt on pakko sanoa että taidanpa jatkossa tehdä peukalot aina kiilalla, jotenkin tuntuu paljon helpommalta :D tai sitten se on niin kiva vaan kun se on erilainen, en tiedä heheh. Joka tapauksessa, Lionealle kiitos kivan mallin vinkistä! :)

Lisäksi tein vähän lyhyemmät Kielo -kämmekkäät, myös Ullaneuleesta. Tai siis lähinnä otin tuon kuvion, muuten piti malli kehittää itse kun käyttämäni neljä-veikka on melkein puolet ohuempaa kuin ohjeen lanka mut ihan kivat noista tuli :)

Kämmenten puolelle tein nurjista silmukoista tuommoisen salmiakki-kuvion :)

Puikkojahan on taas heiluteltu sohvan ja television välimaastossa:

Käytiin tuossa viime viikolla O:n kanssa Makuunissa yksien kahvitreffien jälkeen ja miulle tarttui mukaan nuo. Tuon Luukaupungin olen halunnut nähdä jo jonkin aikaa, kirjat on nimittäin niin loistavia. Ja nyt on pakko sanoa että niin oli kyllä leffakin. "Virheitä" kirjaan verraten ei itse asiassa edes pystynyt etsimään kun on menny niin kauan kun on viimeks kirjan lukenu heheh :D mutta jotenkin en usko että niitä kovin montaa oli. Ainoa että sen muistan että en kyllä missään vaiheessa kuvitellu lukiessani Magnus Banea aasialaiseksi mutta en valita! Godfrey Gao vetää roolin hienosti eikä ole paha silmiinkään :)

Tuo Casshern puolestaan oli O:n vinkkaus ja se vaikutti ihan mielenkiintoiselta, se seikkahan että leffa on japanilainen ei tietenkään vaikuttanut valintaani xD Leffa oli lopulta iloinen yllätys, vaikkakin "iloinen" ei ehkä ole se ensimmäinen adjektiivi joka leffasta tulee mieleen... Mutta siis, elokuva piti ainakin minut todella tiukassa otteessa koko sen noin kahden ja puolen tunnin ajan ja loputtuaan jätti miettimään, miten kieroutunut ihmismieli voi pahimmillaan olla ja miten suurta tuhoa ja kaaosta yhden ihmisen halu leikkiä jumalaa tai ottaa oma kostonsa voi aiheuttaa. Ei mitään kevyttä katsottavaa mutta suosittelen silti.

Tuota kolmatta, Chinese Zodiacia, puolestaan en lopulta ehtinyt katsoa, mutta myös sen haluan kyllä nähdä, Jackie Chan on mahtava! :D pitää vuokrata joskus uudelleen.

Loppuun haluaisin vielä esitellä uusimman sijoitukseni:

Say hello to my little friend! Tämän päivän ja tulevaisuuden kuvausassistenttini, Weifang-kameraständi Anttilasta. Tämä postauksen kuvista kaikki muut paitsi kuva noista leffoista ja ständistä itsestään on otettu tuon avulla ja parhainta tuossa on se että kamera pysyy vissisti vakaana, mikä on koko pienen bloggari-urani ollut hienoinen ongelmani etenkin järkkärin oston jälkeen, siinä kun on vähän enemmän kokoa kun peruspokkarissa :D Plusplus Weifang nousee korkeimmillaan n. 170cm:iin ja siinä on pari semmoista vatupassin "ikkunaa" joista voi varmistaa että kamera on suorassa :) tästä alkaa toivottavasti pitkä ja antoisa yhteistyö!

Eipä taas muuta, puikot heiluu edelleen, löysin Ullaneuleesta vielä pari muutakin mallia mitä meinaan kokeilla, palataan niihin taas myöhemmin. Ciao!