Vau... nyt on pakko myöntää että olen itsekin sanaton, ei edellisestä postauksesta voi olla melkein puolta vuotta, ei vain voi!! Mutta arkisto ei valehtele... edellinen julkaistu juttu on maaliskuun lopulta prkle... Monta kertaa on kesän aikana ollut joku hyvä idea postaukseen ja sitten se on jostain syystä jäänyt julkaisematta, myönnettäköön että kerran jos toisen se syy on saattanut olla ihan vaan yleinen laiskuus, mie-kirjotan-huomenna-tyyppinen syndrooma, mutta kesän olen myös ollut enemmän ja vähemmän töissä joten myös sieltä löytyy selitystä, kuuden työpäivän putken jälkeen se blogi ei sattuneista syistä ehkä ole se päälimmäinen asia mielessä.

Todettakoon vielä että paluu taajuuksille piti tulla jo viikko sitten "to do-list" -tyyppisellä päivä kuvina postauksella ja siinä mielestäni oli ihan hauska ideakii, mutta suunnitelmat menikin uusiksi kun heti seuraavana päivänä jouduin pienelle sairaalareissulle. Ei mitään vakavaa, tulehtunut umppari vaan poistettiin reilu viikko sitten ja hyvin olen siitä toipunut (luojan kiitos saatiin tähystykellä eikä tarvinu avata isompaa aukkoa), mutta olipahan kokemus! Se edellisen illan yleinen vatsakipu, unettoman yön jälkeen olin jo vähintään varma että joudun päivystykseen jonkun suolikuolion takia mutta kun se sitten siinä aamuyön aikana alkoikin keskittyä sinne oikealle alavatsalle tuli uusi hyytävä ajatus mieleen... mitä jos se onkin tulehtunu umppari...? No eihän se auttanut kun sunnuntaiaamuna soittaa ensin työpaikalle että moi, pitäisi huomenna olla iltavuorossa mut ei muuten tule onnistumaan ja sitten nenä kohti päivystystä. Siellä ottivat samantien sisään ja pakko myöntää että ensimmäisen parin tunnin ajan olin niin paniikissa, peloissani plus univajeessa että vaan itkeä tuhnutin (paperi)tyynyliinaan. Homma piristy ja helpotti vähän kun pari kaveria tuli tueksi ja kun homma alkoi päivän mittaan selkiintymään verikokeiden ja muiden testien perusteella että todnäköisesti kyse on umpparista.

Leikkaussaliinhan siitä sitten jouduttiin ja se oli vähintänkin mielenkiintoinen kokemus. Iso kiitos kyllä EKKS päivystyksen ja leikkausosaston hoitajille jotka klaarasivat pelokkaan (ja kivuliaan) ensikertalaisen (en ole aikaisemmin ollut minkäänlaisessa operaatiossa) kunnialla kaikesta läpi ja samaten A5-osaston hoitajille hyvästä hoidosta. Pari päivää jouduin olemaan osastolla tippa-antibiootissa kun tulehdusarvo paukku taivaissa ja kuume hätyytteli 39-astetta vielä kolmen kuumetta alentavan lääkkeenkin kanssa mutta onneksi sattu mukava huonekaveri jonka kanssa loppumetreillä pistettiin vielä leikkimielinen kisa käyntiin että kumpi pääsee ensin kotiin :D huonetoveri tämän lopulta voitti, hän kun kotiutuspäivän lääkärinkierrolla sai suoran vastauksen lääkäriltä että tänään kotiin, minulla oli pieni varaus että pääsisin kotiin jos vain tulehdusarvo on laskussa. Olihan se joten meikäläinenkin kiitti ja kumarsi ja lähti apteekin kautta kotiin toipumaan viikon antibiootti-kuurin ja kipulääkkeiden kanssa.

Että semmonen seikkailu oli se, enkä voi muuta kun kiittää ystäviä ja perheenjäseniä jotka kestivät miun surkeen ruikutuksen pahimpina hetkinä ja olivat tukena siinä vaiheessa kun oma mieli maalaili vaikka millasia demoneita seinille. Kiitos, kiitos, tunnette kyllä itsenne jos tänne eksytte! ♥

Huh, noniin, se siitä. Tässä nyt palaillaan taas normaalielämään ja eilinen oli sitä normaalielämää parhaimmillaan, pidettiin nimittäin kokkaus-leffapäivä O:n kanssa! Päätettiin tehdä höyrytettyjä nyyttejä, joten päivähän alkoi taas treffeillä kaupan paikalla ja sitten eikun miun luo kokkaamaan! Pientä sähläystähän sitä oli pakko olla, puoleen päivään mennessä oltiin ihan varmoja että myö eletään tiistaiksi naamioitunutta maanantaina... xD mm. nyytti-taikina piti tehdä kahteen otteeseen kun siitä jauhopurkista jota käytettiin löytyikin jauhokuoriaisia (väristys). Joten ei muuta kun ne jauhot ensinnäkin roskiin ja uusi yritys toisella jauhopurkilla (kyllä, miulla on eri karkeusasteisia jauhoja xD) jotka tällä kertaa varmuudeksi vielä siivilöitiin ja sieltä ei onneksi ylimääräisiä proteiiniannoksia löytynyt joten eikun uusi yritys, joka onnistuikin sitten paljon paremmin.

20160823_121300.jpg

Aika komeita tuli vaikka itse sanonkin! :) Taikina tehtiin muuten tällä ohjeella. Suosittelen muutenkin tuota youtube-kanavaa, sieltä löytyy vaikka mitä hyvää!

Samalla kun O keskittyi taikinan tekoon meikäläinen heitti dippikastikkeen ainekset uuniin paahtumaan.

20160823_111230.jpg

Tämä kuva on muuten otettu siinä vaiheessa kun tomaatit oli jo ollu jonkin aikaa paahtumassa. Tämä homma oli muuten mielenkiintoista ku ei ollu suoranaisesti mitään reseptiä mm. missä lämmössä ja miten kauan noita pitäisi paahtaa xD myö pidettiin 150 C ja eka tomaatit yksinään niin että kuori alkoi vähän kupruilla, sitten heitettiin loput ainekset uuniin ja pidettiin niin kauan että sipulit pehmeni vähän ja alko saada väriä plus että tomaatinkuoret alko ihan kunnolla käpristyä ja ihan hyvää tuli! En nyt mitään minuuttimääriä osaa tähän sanoa, suurimmaksi osaksi kun en yhtään kyllä kattonu kelloa :P mutta myös siksi että kaikki uunit on erilaisia, kokeilemalla löytyy se oma aika! Plus chilin ja valkosipulin määrä myös maun mukaan, myö tykätään molemmat ensinnäkin valkosipulista ja chiliä heitettiin vaan yksi kun ruokakunnassa oli yksi maustevammanen (hello!) joka ei hirveen tulisia ruokia pysty syömään :D

Samalla kun taikinan annettiin levätä, tehtiin täyte. Siitäkin oli miulla kuva mutta valitettavasi huomasin vasta sen koneelle ladattuani että olipa aika tärähtäny kuva ja kun toista ei ollu niin... no can do. Kuitenkin, täytteeksi laitettiin sika-nauta-jauhelihaa, tuoretta korianteri-silppua, suolaa, pippuria, valkosipulia, inkivääriä ja... mitähän muuta myö laitettiin siihen...? Mausteita mielen mukaan :D muisti on hyvä mutta erittäin lyhyt. Joka tapauksessa, täyte onnistui erittäin hyvin vaikka itse sanonkin, namnam!

Sitten kun kuoret oli kaulittu ja nyytit täytetty niin ei muuta kun koriin höyrystymään!

20160823_125933.jpg

Ja pieni muistutus, älkää aliarvoiko höyryn kuumuutta!! Nim. tyttö joka leikki höyryllä ja onnistui melkein polttamaan itsensä kun ei malttanut pitää näppejään kurissa...

Meille tuli lopulta nyyttejä kolmen korikerroksen edestä, ja kyllä muuten onnistuivat hyvin!

20160823_132757.jpg

Syömään! Nauratti vaan kun joutu laittaan kahdelle eri lautaselle että onko toinen nyt miun ja toinen O:n ;D ei, kyllä myö syötiin molemmat molemmilta lautasiltä. Ja hyvin onnistu lopulta tuo dippikastikekin, soseutuksen jälkeen heitettiin siihenkin sitä korianteria, pippuria, suolaa, vähän lisää chiliä ja hurjiksi kun ryhdyttiin niin vähän kiinalaista 5-maustetta jota löysin paikallisesta Punnitse ja Säästä-kaupasta. Ja hyvää tuli! Jälleen kerran muistutan että mausteet maun mukaan, maistella kannattaa joka välissä! Eikös joku Gordon Ramsaykin ole sanonut että hyvä kokki on se joka maistelee joka padasta joka välissä tai jotain vastaavaa...? ;)

20160823_133609.jpg

Yummy!

Ja mikäs se leffa sitten oli? Päästettiin sisäiset sarjakuva-nörttimme irti ja katsottiin The Wolverine!

The-Wolverine.jpg

Kuva Googlesta

Ja ennen kuin kukaan kysyy kuka on miun lemppari..

YUKIO-FROM-THE-WOLVERINE.jpg

Kuva Googlesta

Yukio! Pakko kunnioittaa tälläistä no-nonsense-naista joka ei tarvi ritaria avukseen vaan hoitaa homman kotiin ihan itse. Plus noi hiukset...!

Wiuh, jospa se taas tällä kertaa siitä! Ensi kerralla paluu 31-haasteeseen ja lupaan ja vannon että seuraava postaus tulee vähän nopeammin kuin edeltäjänsä...! Ciao!