Kun oli ensimmäinen selkeä, aurinkoinen talvipäivä pitkään aikaan ja me otettiin O:n kanssa siitä kaikki irti. Lähdettiin nimittäin lenkille satamansuuntaan ja lisäksi saatiin napattua hienoa maisemakuvia talvisesta Laprannasta :) Koska kuva sanoo enemmän kuin tuhat sanaa, mitäpä sitä turhia lörpöttelemään:

Käytiin heittämässä lenkki ensin Halkosaaren mattopesupaikalla, sinne johtavalta puukujalta saa hienoja kuvia niin kesällä kun talvellakin!

 

Tällä kertaa ei oltu ihan niin hulluja että oltaisiin ihan jäälle asti uskallettu mutta jäänpinta oli silti aika hauskan näkönen :)

Linnotukseen asti kun päästiin niin käytiin taas lämmittelemässä kahvila Majurskassa kahvin kanssa

Kiitos jälleen O:lle seurasta, millon uudestaan? :)

Ja 31-haaste jatkuu:

13. Do you have regret?

Katumisenkohteita ei onneksi montaa omasta elämästä löydy, totta kai aina on jotain juttuja mitä miettii kauan aikaa jälkeenpäin että olisi pitänyt tehdä toisin tai sanoa jotain muuta tai jättää jotain tekemättä tai sanomatta, mutta siis mitään suurempia luurankoja ei onneksi ole jäänyt menneistä kummittelemaan.

Jos niitä suurimpia katumuksia rupeaisin listaamaan niin moni niistä liittyisi kyllä musiikinsaralle. Ei, en kadu sitä että en ikinä ole tosissani harkinnut musiikista ammattia (sitä pikkutytön pop-tähti-unelmaa lukuunottamatta xD) vaan pikemminin omia valintojani. Miun ensimmäinen pääsoitinhan on piano, yksinlaulun harrastuksena alotin vasta lukioikäisenä mutta Laprantaan muuton jälkeen keskityin ennemmin lauluun kuin pianonsoittoon. Tämä ihan jo käytännönkin syistä, akustista pianoa kun olisi ollut vähän hankala saada mahtumaan yksiöön, vaikka se iso yksiö olikin. Silti aina välillä käy mielessä olisiko se pianon soitto sittenkin pitänyt pitää vähän paremmassa terässä kuin mitä omalla satunnaisella harjoittelulla onnistuu? Etenkin sen jälkeen kun lopulta sähkökoskettimet ostin. Sitä en kuitenkaan kadu että valitsin laulun, vaan lähinnä sitä etten pitänyt pianoa paremmin siinä rinnalla. Laulun kautta olen kuitenkin saanut tutustua moneen ihanaan ihmiseen, saanut uusia ystäviä ja upeita tilaisuuksia joita ei varmasti tulisi muuten eteen. Silti... aina voi jossitella.

Loppuun vielä semmoinen ilmoitusluontoinen asia, että: varmaan siitä asti kun bloggaamisen aikoinaan aloitin, olen joka vuosi leikitellyt ajatuksella jonkinlaisesta joulukalenterista aina tähän aikaan vuodesta mutta joko idea ei ole ollut kertaakaan tarpeeksi hyvä että olisi viitsinyt sen toteuttaa tai sitten on tullut oma laiskuus vastaan. Tänä vuonna päätin kuitenkin haastaa itseni ja tehdä eräänlaisen Random-joulukalenterin. Periaatteena on että joka päivä aukeaa uusi luukku (eli tulee pieni postaus) normaalien postausten rinnalla.

Postauksessa on aina kuva ja kuvasta riippuen enemmän tai vähemmän tekstiä. Postaus voi olla yksityiskohta jostain viimepäiviin liittyvästä, ruoka-ohje (etenkin kun tässä joulun alla tulee varmasti tehtyä paljon jotain hyvää hehe), se voi olla viisi vuotta vanha kuva, se voi olla kymmenen vuotta vanha kuva, mitä tahansa koneen syövereistä löytyy kun rupean oikein kaivelemaan. Se voi olla kuva joltain minun ja O:n lenkiltä koska niitä ihan varmasti tulee tässä ennen joulua, ainakin toivottavasti.

Lyhyesti sanottuna postausessa voi siis olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Enempi haastetta tässä saattaa ennemmin tulla siinä että saan joka päivä kuvan postattua! Pidetään peukkuja!

Eipä siis taas muuta, ciao!