Mie oon aina ollu enempi rättikässä-ihminen, itse asiassa ainoat puukäsityöt mitä olen tehny tein yli 15 vuotta (voi jestas...) sitte ala-asteella kun kolmosluokalla oltiin eka puol vuotta rättikässässä ja sitte puol vuotta puukässässä. Mutta tällä kertaa iskin sormeni puukäsitöihin!

Viime kevään keittiöremontista asti koko kesän ja syksyn on takaraivossa miulla kyteny idea jonkunlaisesta maustehyllystä jonka saisi kätevästi hellan viereen ja siihen sitten kaikki ne mausteet mitä normaalisti käytän ruoanlaitossa, esim. curry, kurkuma, 5-mauste jne. Syksyn aikana se aloikin sitten muuttua ihan todelliseksi ideaksi ja aloin vähän zuumailemaan kaupoilla minkähintaisia löytyisi mutta jouduinkin pettymään. Laprannan kaupoilla on ihan SURKEA valikoima maustehyllyjä! Eikö niitä enää oikeesti ole olemassa!? Paras löytyi RajaMarketista mutta sekään ei ollu ihan se mitä halusin vaikka hinta olikin aika kohdillaan. Lopulta pari viikkoa sitten sisuunnuin siinä main että kun tiedossa oli melkein viikon reissu kotipuoleen, soitin veljelleni löytyisikö häneltä jostain nurkasta muutama laudan pätkä joista voisin nikkaroida hyllyn ihan itse. Lopulta sovittiin että katsotaan tilannetta kun kotiin asti pääsen ja asia jäi toistaiseksi siihen. Ainakin hetkeksi, nimittäin ei mennyt varmaan kun max 10 min kun veljeltä tulikin viesti jossa oli kuva mummon vanhasta maustehyllystä joka on kerännyt pölyä aitassa. Se hetki oli taas niitä kun toivoo että olisi miun ilmeestä saanu kuvan. Hylly oli nimittäin ihan täydellinen! Lukuunottamatta väriä... xD remontissa miun keittiö sai päävärikseen lämpimän kelonharmaan ja siihen ei oikein keltainen koivu (?) oikein sopinut... Mutta koska sain vapaat kädet tuunata hyllyn mieleisekseni, otin haasteen vastaan!

Tässä hylly on tosiaan purettuna ja ennen vanhan lakkapinnan hiontaa. Sain veljeltä vielä kahta eri hiontapaperia joista karkeammalla hioin ensin vanhan lakan pois ja hienommalla sitten vielä silottelin pinnan. Hionnan jälkeen olikin sitten maalauksen pinnan, valitsin lopulta väriksi tummanharmaan ja maalin ostin Askaretta-kaupasta, osittain siksi että tiesin ettei tuohon hyllyyn mene paljoa maalia ja toisekseen, olin aika varma että sieltä saa parhaimman valikoiman värejä :D maalia meni lopulta noin kaksi 59ml putelia, merkiltään Folk Art matta-askartelumaali. Siitä sai kaksi hyvin peittävää kerrosta ja riitti vielä hyvin pieniin korjauksiin. Kokoaminen olikin sitten se homman hankalin puoli, lähinnä sen takia että tein sen pienessä kahvi-huurussa huonosti nukutun yön jälkeen ja ehkä pienellä intokiireelläkin... Onnistuin merkinnöistä huolimatta laittamaan melkein kaikki hyllyt ensin väärin päin ja ylösalaisin ja vähältä piti ettei koko projekti jo lentänyt ikkunasta ulos sen päivän osalta mutta kun palo oli kova niin pakkohan sitä oli valmista saada! Ja lopulta kaikki se turhautuminen palkittiin!

Kai tässä saa olla ihan vähäsen ylpeä itsestään? Hylly on alunperin tarkoitettu seinälle roikkumaan mutta koska kumpikaan (minä tai veljeni) ei oltu valmiita lähtemään porailemaan mitään reikiä uuteen keittiöön piti keksiä jotain muuta. Lopulta oli veljen idea kiinnittää tuollaiset pienet amppeli-telineet hyllyn alareunaan jolloin ne tukisivat sitä. Aika hemmetin hyvä idea etten sano! Tosin olenko se vaan minä vai tuleeko tuosta vähän mieleen potkukelkka noiden jalasten kanssa...? :D vajaa viikko meni lopulta kaiken kaikkiaan hiontaan ja maalaukseen ja suurin osa ajasta oli maalinkuivumisen odottelua.

Askartelun lomassahan piti myös syödä jotain, kokeilin menneellä viikkolla ensimmäistä kertaa tehdä japanilaisia gyoza-nyyttejä.

Eli nyyttejä jotka ensin paistetaan pohjasta ja sitten höyrytetään kypsiksi vedellä. Täytteeksi laitoin jauhelihaa, kaalia ja sipulia +mausteet. Olisin mielelläni käyttänyt myös siitake-sieniä mutta ilmeisesti niiden kausi ei ole juuri nyt, niitä ei nimittäin löydy mistään! Aika hyvin nuo onnistui, tosin seuraavalla kerralla pitää paistaa vähän pienemmissä erissä, niinkun näkyy niin muutama pääsi vähän kärähtämään pohjasta...

Loppuun vielä jatketaan vihdoin viimein 31-päivä haastetta!

12. Something that you miss

Jotain mitä ikävöi? No suurin asia mitä on ikävä oikeastaan joka päivä on tietenkin sukulaiset ja ystävät. Etenkin he sukulaiset jotka ovat jo siirtyneet tuonne pilven päälle seuraamaan meidän muiden sekoilua elämässä eteenpäin, kuten viimeinen mummoni ja setäni jonka poisnukkumisesta tuli tänä vuonna viisi vuotta. Ne ovat ne kovimmat ikävät aina kun iskevät kaikkein koviten mieleen.

Vähän helpommin kestettävät on sitten nämä ystävät ja perheenjäsenet joille tietää voivansa soittaa tai mennä kylään jos ikävä ihan mahdottomaksi yltyy. Vanhat luokkakaverit jotka ovat muuttaneet pidemmälle, oma perhe jossa yritän käydä säännöllisen epäsäännöllisesti, onneksi puhelimet toimii!

Lisäksi yksi ehkä vähän humoristisempi ikävä, jos niin voi sanoa, on minkä olen huomannut sen jälkeen kun Laprantaan muutin. Kaupungissa iskee aina välillä ikävä maalle, äärettömän tähtitaivaan alle ja sinne metsänkeskelle hiljaisuuteen missä ei kuulu mitään ylimääräisiä ääniä. Sitten kun lopulta taas lähden käymään kotona, menee ehkä pari päivää kun alkaa olla ikävä kaupungin valoja, ääniä ja vilskettä! Ilmeisesti ikinä ei voi olla tyytyväinen?! ;)

Huh! Tulipahan taas pitkä teksti, mutta mitäpä tuosta. Välillä innostuu :)

Ensi kerralla taas lisää, ciao!