Voi apua! Enkai mie taas meinaa lipsua siihen postaus per kuukausi vauhtiin?! Nyt äkkiä niskasta taas kiinni! Ja tämäkin postaus heittää meidät pari viikkoa menneeseen, on nimittäin taas jotenkin tuo vapaa-aika kulunu jossain ihan muualla kun koneella, pariin otteeseen on menny parikin päivää etten ole edes konetta avannut! Viikko sitten tuli vuosi lisää mittariinkin ja vierettyä kiva kahvihetki kahden rakkaan ystävän kanssa (♥). Töissä olin just sillon syntymäpäivänä ja vein satsin marjamuffinsseja kahviherkuksi niin hetken työkaverit kattoivat vähän ihmeissään että jaa? Mistäs nyt tuulee? Ennen kuin ensimmäinen käväisi naamakirjassa ja kajautti kaikille että hei! tyypillä on syntymäpäivä, sen takia se toi herkkuja! :D

No mut joka tapauksessa, seuraavaksi on edessä otsikon mukaisesti vähän maisemakuvia, käytiin pari viikkoa sitten O:n kanssa nimittäin ihan kunnon jäälenkillä, kipiteltiin jäätä myöte Karhusaareen käymään ja pyörimään, siinä samalla napattiin myös pari kätköä matkan varrelta. Mie tän kätköilyn näköjään alotan joka kevät vaan aikaisemmin ja aikaisemmin :D Osa kuvista on miun ottamia ja osa taas O:n. Sattui vielä ihan mahtava ilma (vaikka aika vilposta olikin) mikä näkyi myös kanssa-ulkoilijoiden määrässä. Lähemmäs kun saaria päästiin niin mie rupesin vähän miettimään että hetkinen, mikäs se noista nyt olikaan se Karhusaari, ennen kun yhden saaren edustalla huomattiin useamman kymmenen ihmisen joukko ja tuumattiin että eiköhän se tuo ole. Karhusaaressa nimittäin on yleisessä käytössä oleva laavu jossa meidänkin oli aikomus syödä mukaanotetut eväät mutta siellä oli lopulta jotain muuta porukkaa niin paljon ettei sinne oikein meinannu mahtua sekaan joten kipiteltiin kaikessa rauhassa takaisin mantereelle ja syötiin sitten siellä :) Mutta ne kuvat! Enjoy!

Se oli ihan kiva tarpoa tuossa lähes nilkkasyvässä hangessa, onneksi Karhusaaresta satamaan olikin sitten ihan aurattu jäätie. Myö tosiaan mentiin Myllysaaren kärjestä menomatka. Olisi ehkä ollut fiksua mennä molempiin suuntiin sitä aurattua mut millon myö muka oltais menty siitä mistä aita on matalin?! Nim. tytöt jotka kiipeävät rinnettä ylös puskien seassa vaikka viiden metrin päässä olisi ollut portaat... been there done that :D

O sai tähän kuvaan tosi kivasti tuon puista putoilevan lumen. Meikäläisestä on muuten hieno kuva kun sattu lumi lähteen liikkeelle just kohdalla olevan puun oksalta ja O nappas just sen ÄÄK! LUNTA NISKASSA! -ilmeen :D

Ylikäsitelty kuva että näkyis millasessa jääkuorrutteessa kaikki puskat oli!

Kotona oli pakko ottaa kuva GPS-laitteen tallentamasta jäljestä. Ehkä pikkaen siksakkia tuolla saaressa ollessa hah! :D

Siinäpä noita! Ja vielä seuraava osa 31-haasteesta:

16. What's your biggest accomplishment?

Suurin saavutukseni? Eiköhän se ole ihan ylivoimaisesti tuo ammatiin valmistuminen. Ja omalla tavallaan voisin lukea myös sen että miun ei ole missään välissä kouluja tarvinu pitää välivuosia. Laulunopettajakin aikoinaan ihmetteli että miten sie voit olla noin nuori ja oot jo valmistumassa ammattiin?! Vastasin tähän että noh, mie oon valmistunu peruskoulusta ja lukiosta suunnitellussa ajassa, pääsin ammattikorkeeseen suoraan lukionpenkiltä ja sielläkin onnistuin lukemaan läksyni siinä suunnitellussa 4,5vuodessa. Eipä siinä sen ihmeempiä.

Ja vähän jos huumorilinjalla mennään ja mietitään ammatti-onnistumisia niin sanoisin ehdottomasti erään tippakanyylin laiton. Jokainen hoitaja tietää miten ihana tunne on kun tulet työvuoroon ja edellisen vuoron sh ilmoittaa että hei! Tuolle yhdelle pitää laittaa uusi kanyyli, mie en kerinny! Ja antibiootti tippuu tunnin päästä! Vielä kun tiedät että edellisen kanyylin laittoon oli tarvittu kolme lääkäriä (kolmas sai toisella yrittämällä) niin siinä alkaa vähän kylmä hiki nousta otsalle... Noh, tuumasin että ei kun hommiin, onneksi toisella käytävällä on hyvä tipanlaittaja varalla jos mie en saa. Kerään rohkeuteni ja tavarat, lähden kuntoutujan luo ja ilmoitan että joudun pistämään ja laittamaan uuden kanyylin. Siinä sitten laitan kaiken valmiiksi ja kiinnitän kiristyssiteen. No tuohon nousee kyllä hyvä suoni ja mie vielä tunnenkin sen tosi hyvin... okei, siihen tähdätään. Vedän hanskat käteen, puhdistan ihon ja ilmoitan että nyt pistää! Sitten vedän hieman neulaa ulospäin... himputti, menikö oikeesti ekalla suoneen!? Tässä vaiheessa jo kuntoutujakin vähän naurahti miun yksinpuhelulle. Varovasti neula kokonaan pois, tarkistus vielä huuhteluruiskulla... se on suonessa!! Ei muuta kun äkkiä suojalaput päälle ja sitten saattoikin paukutella henkseleitä loppupäivän :D Ja tietysti heti seuraavalla kerralla kun piti jollekin kanyyli laittaa, pistin kolme kertaa enkä silti saanut ja jouduin pyytämään työkaverin avuksi joka suurinpiirtein nakkasi kanyylin ovelta paikalleen mur... xD näin ne aika menee.

Huh! Johan tuli tekstiä, ehkä tää vähän korvaa parin-kolmen viikon hiljaisuuden hehe... ensi kerralla taas lisää. Ciao!