En tiedä mikä kevätvimma on meneillään, mutta oon ollu ihan ihmeen hyvällä tuulella viimeisen viikon ajan. Niin hyvällä että tekisi mieli vaan loikkia ja juosta katuja pitkin kaupungilla kävellessä ja... öhm... melkein tähän sorruinkin... Pari juoksuaskelta kerkesin ottaa lähtiessäni näyteikkunan edestä johon olin pysähtyny, ennen kun taas muistin missä ollaan :D ja viime viikosta puheen ollen, onnistuin aiheuttamaan itselleni hienoisen identiteettikriisin... Taustaksi sanottakoon, että jos minun itseni tai jonkun minua tuntevan pitäisi nimetä yksi vaatekappale jota minun päällä ei yleensä nähdä, se olisi farkut tai housut yleensä...

Siis mitä ihmettä!? Nämä on viime viikolla eksyneet jalkaan aikas monena päivänä...! Yleensä käytän housuja vaan pakon edessä, eli työasun housut, kouluaikaan parissa työharkassa jossa piti olla omat vaatteet (ei viittiny mennä mekossa :D) tai kun pitää mennä talviaikaan töihin pyörällä ja sukkiksissa palelis... Olen hieman huolissani alitajuntani puolesta.... No nyt on mekko päällä ollu jo taas pari päivää, mikä lie aivonyrjähdys oli :D

Palelemisesta tuli mieleen, suhteellisen epätodellista että keskellä helmikuuta tarkenen ilman hanskoja (!) ja vielä kangastrenssissäni (!!) ilman että palelee...? Vertauksena voisi heittää että tasan vuosi sitten palelin aamuin illoin villakangastakissa+villapaidassa kun kävin työharjottelun Imatralla... Sitä Vuokselta puhaltavan tuulen kylmyyttä ei usko ennen kun sen on ite kokenu ja totta kai linkkiasema oli ihan Vuoksen rannalla...

Lisäksi koruvalikoima kasvoi taas yhdellä :D hitsipilli, pitäis kai taas laskee monta noitakin löytyy, alle 200 mut yli 100 öhms... Tuo koru on ikuisuuden vanha, uskaltaisin sanoa että varmaan 10 vuotta sitten varmaan Seppälästä löytynyt. Löysin sen joku kerta kotikotona käydessäni vanhasta korurasiasta ja vaikka tuo metallilaatta oli aika törkeen likanen niin päähän iski ajatus että kyllä mie sen jollain puhtaaks saan. Tämähän onnistui lopulta hammastahnalla :D uusi nyöri piti siihen hankkia ja nyt viime viikolla sain lopultakin aikaiseksi käytyä Askaretta-kaupassa sen ostamassa. Korulla on myös omalla tavallaan tunnearvoa, oli nimittäin niitä koruja joista korumakuni lähti kehittymään siihen suuntaan mitä se on nyt, eli mahdollisimman isoa :D nykyään olen kyllä kaikkiruokaisempi, yhtenä päivänä voi olla lapsen nyrkin kokoinen metallilaatta ja heti seuraavana rippilahjaksi saatu Kalevalan medaljonki.

Loppuun vielä uusin musiikkilöytöni, joko on kuultu?

A lifetime of Adventure -Tuomas Holopainen

Että osaakin olla niin pirun nätti biisi! Sinänsä unelmien täyttymys sillä sekä Tuomas Holopainen että Johanna Kurkela kuuluvat lempimuusikko-listalleni ja Don Rosa puolestaan on lemppari-Ankka-piirtäjäni (Barksin lisäksi :D) Ei millään malttais odottaa huhtikuuhun että levy tulisi...! Levyhän tosiaan perustuu Don Rosan piirtämään Roope Ankan elämä ja teot -sarjakuvakirjaan ja on Tuomaksen sanoin "soundtrack elokuvaan jota ei ole olemassakaan" mikä on vaan niin... omituisen upea ajatus. Huhtikuu, tule jo! ♥

Eipä kai taas muuta uutta auringon alla, ciao!