Repäsin vähän tuossa alkuviikolla ja vaihdoin vähän makkarin järjestystä. Innostus lähti oikeestaan viime viikolta, kun vaihdoin sohvan divaaniosan toiselle puolelle sohvaa. Siinä hommassa tuli muuten monta näitä eikun- ja voi kele... hetkiä kun yritti ilman ohjeita muitella miten homma toimii :D Mutta siis, se makkari. Tässä ennen-kuva

IMG_2110.jpg

Miun makkari on omalla tavallaan vähän hankala sisustettava, se kun on tuommonen pitkä huone (päätyasunnon huonoja puolia...) aikasemmin olin laittanu sängyn tuohon ikkunan eteen mut jo oikeastaan samana iltana sain huomata etten ollu ajatellu asiaa ihan loppuun, miun sänky nimittäin liikkuu tosi helposti jonkin verran jos nukkuja tekee vähänkään rajumpia liikahduksia (kuulostiko toi vähän pahalta vai olenko se vain minä ja kieroutunut mielikuvitukseni...?) ja ikkunan alla on tosiaan lämpöpatteri... aika monta kertaa hyppäsi sängyn heilahtaessa sydän kurkkuun että nytkö mie onnistuin sen patterin hajottamaan...?! Tai vähintään säikäyttämään kolahduksella naapurin...

No joo. Lopulta totesin ettei homma voi jatkua näin, pakko tehdä jotain, joten ei muuta kun työntouhuun. Huono puoli tuossa lokerikossa kuitenkii on se että se on pakko olla tyhjä kun sitä siirtää, muuten käy todella huonosti. No, eihän siinä muuta kun tyhjentämään...

IMG_2112.jpg

Härregyyd, miun kirjoista sais kyllä aika hyvän barrikaadin... ja ehkä kolmasosa on tosiaan vielä piilossa joko hyllyn takana tai sitten tuolla oven takana... Ignore please tuo koruröykkiö, siivosin sen heti kun sain muun huoneen kuntoon!

IMG_2117.jpg

Ja tässä sitten lopputulos. Sain päähäni tehdä tavallaan alkovin kun tuo huone tosiaan on pitkulaisen mallinen ja sänky on nyt pääty seinään vasten ja lämpöpatteri turvallisesti välimatkan päässä.

IMG_2115.jpg

Toisesta suunnasta! Alkovi-idea tuli alunperin siitä kun miulla on mamman vanha nojatuoli joten sain "olotilan" ja "nukkumatilan" erotettua toisistaan. Nyt vaan tulee tosi vahvana mieleen yksiö-aika ennenku muutin kaksioon :D hyvin on kyllä nyt tuo järjestys toiminut, vaikka jos joltain ammattilaissisustajalta kysyttäisiin niin hänen mieleensä tulisi takulla monta muuta vaihtoehtoa mutta tuo toimii minulle :)

Noniin, mitäs muuta on vapaa-aikana tehty? No, otsikon lainaus antaa vähän viitettä niille jotka tunnistaa:

IMG_2124.jpg

PS3-pelejä ja kirjoja. Aloitetaan peleistä. Tutustuin tuohon Assassin's Creed-sarjaan aikoinaan O:n kautta ennen kuin itselläni oli minkäänlaista pelikonetta mutta katselin pelivideoita ja trailereita youtuben ihmeellisestä maailmasta ja kun sitten lopulta päätin hankkia pleikka-kolmosen, oli nuo AC:t luonnollinen hankinta. Tuossa reilu kuukausi sitten pelasin tuon ekan osan PITKÄSTÄ aikaa uudelleen (oon pelannu sen varmaan vuosi sitten viimeksi...) ja sain päähäni hullun idean pelata kaikki kuusi minulta löytyvää peliä järjestyksessä ja tämä päätös piti. Postauksen otsikko on tosiaan pelisarjan läpi esiintyvä salamurhaajien killan usko-oppi (Nothing is true, everything is permitted). Valitsin italian-kielisen versio siksi koska tuo kakkos-osa (jossa siis seikkaillaan renesanssi-Italiassa) on ehdoton lempparini.

Ykkösosaa pelatessa tosin tuli taas niin mieleen kaikki erääseen tiettyyn seikkaan liittyvät kuittailut netissä...

4142ac8616a20528c579071c0e4ad8da76f20a1f

kuva googlesta

Ensimmäisen osan päähenkilön uimataidottomuus... wot?! Muistan elävästi kun tämä seikka minulle selvisi ensimmäistä kertaa pelatessa, etenkin kun olin eka pelannu kolmatta osaa jossa päähenkilö pulikoi kuin mikäkin fisu. Toki toisen osan aikana selviää että tuo uimataidottomuus on pikemminkin vika Animus-laitteessa (ihme värkki jolla pystyy elämään esi-isiensä muistoja) eikä se sinänsä todista mitään mutta silti... hermo meinasi mennä kun taas kerran olin saanut puolentusinaa kaartinvartijaa perääni (luultavasti olin taas onnistunu tönimään ihmisiä liikaa tai menemään kielletylle alueelle) ja karkuun juostessani onnistuin sitten hyppäämään kaupungin läpi kulkevaan kanaaliin ja plumps! se oli siinä kele... No joo, pelit on kuitenkin pelattu, mitäs seuraaaksi? Hyllyssä on nimittäin muutamakin peli mitkä pitäisi vihdoin viimein pelata xD

Toinen minkä kanssa olen viettänyt aikaa on tosiaan kirjat! Löysin pitkästä pitkästä aikaa jotain suomalaista luettavaa, J.S.Meresmaan Mifongi-sarja (kuvasta puuttuu eka osa koska oli jo ehtinyt palauttaa sen). Kirjojen fantasia vei minut ihan täysin mukanaan ja pitää edelleen otteessaan neljännen kirjan, jota nyt luen, aikana. Suosittelen jos fantasia-kirjallisuus maustettuna hienoisilla ihmissuhde-kiemuroilla on omaan mieleen :)

Sitten 31-haasteen seuraava osa:

8. Biggest pet peeve

Mietin muuten pitkään että mikä ihme on pet peeve?! Peeved on ärsyyntynyt, sen tiedän mutta... mites kun siinä on tuo pet edessä..?! Sanakirja.org saapui hätiin ja antoi seuraavan käännöksen: "inhokki" "helmasynti". Jahas, eli kumpaakohan tässä nyt sitten haetaan, omaa ärsytyksen aihetta vai huonoa tapaa? No, kaipa sitä voisi miettiä molempia. Mikä ärsyttää eniten? Välinpitämättömyys, tahallinen ilkeily, liiallinen ironia lyhyesti sanottuna kaikki millä voi toisen ihmisen olon tehdä kurjaksi. Voi olla oma koulukiusaus-taustani mutta välillä tuntuu että suhtaudun näihin asioihin väliin vähän liiankin herkästi. En vaan tajua miksi toisten pitää pönkittää omaa itsetuntoaan muiden kustannuksella joko vähättelemällä tai nolaamalla. Välinpitämättömyys puolestaan on vielä asia erikseen, tulee erittäin hyvin esiin etenkin näitä "eläinpoliisi"-sarjoja, välinpitämättömyys eläimiä kohtaan. Sydän särkyy joka kerta kun näkee pahoinpidellyn/nälkiintyneen/hylätyn eläimen ja vaikka kaikki pienemmät kotieläimet kuten koirat ja kissat jne ovat pahoja niin pahin meikäläiselle on aina hevoset. Ehkä se kumpuaa lapsuudesta mutta tekee oikeesti ihan fyysisesti pahaa kun näkee niitä hevosia mitkä on ihan luuta ja nahkaa ja sitte omistajat vielä kiven kovaa väittää että niitä ruokitaan ihan normaalisti ja se kaikkein pahin kommentti..."eihän tuo nyt niin paha ole" Haloo?! Eläimellä näkyy lähes kaikki luut eikä niiden päällä ole muuta kun nahka. Ei niin paha?!

Huh.... noniin, eiköhän vähän jäähdytellä laitetta, eipä oo noin suoraa tekstiä muuten vielä kirjotettu tänne! Allekirjoitan kuitenkin kaiken kirjoittamani ja tarkoitus on vain päästellä vähän höyryjä sekä ehkä herätellä muitakin ihmisiä ajattelemaan näitä asioita.

Hienolla aasinsillalla ehkä siihen pahimpaan helmasyntiini, väliin saatan olla vähän liiankin suorapuheinen ja tempperamenttinen. Ja impulsiivinen :D töissä olen onneksi oppinut vähän himmailemaan vaikka kyllä se väliin esiin tulee. Muistan mm. erään tapauksen kun osastolla oli vielä välivuoro klo 12-20 käytössä eli työpari lähti kotiin kahdeksalta. Ei siinä mitään jos itellä ois sillon ollu kymmemen päivä mutta kun miun päivä oli laitettu loppumaan yhdeksltä ja siinä tunnin aikana piti saada koutsattua 12 ihmisen iltatoimet (onneksi aika iso osa oli omatoimisia jotka ei paljon apua tarvinu) niin pakko siinä oli hihkasta toisen tiimin hoitajille että voisivatko tulla vähän jeesimään kun saavat omat työnsä kondikseen. Lopulta siinä kävi niin että taisin pelkän ketutuksen voimalla saada hommat semmoseen vaiheeseen ettei apukäsille jääny kun yhdet hampaanpesut autettavaksi :D tosin raporttia kirjottaessa tuli avauduttua sen verran tulisin sanakääntein työkaverille että seuraavana päivänä oli pakko pyytää anteeksi jos hänellä korvat soi vielä kotonakin... Ilmaisin aika vahvasti mitä mieltä olin siitä että toinen lähtee kahdeksalta ja toinen yhdeksältä...

Huh, johan tuli avauduttua mutta kylläpä nyt tuntuu hyvältä...! Ja tätä vartenhan mie aikoinaan blogin aloitinkin, että saa kirjoitettua ajatuksia ulos päästä. Loppuun vielä vähän iloisempi juttu, kävin tänään lähikioskilla hakemassa vähän ruokakaapin täytettä kun ei viittiny yhden maitotölkin takia lähteä puolta pidempää matkaa kauppaan, sieltä oisi kuitenin sitten tarttunut paljon muutakin mukaan. Maitoni maksettua kioskinpitäjä ojensikin nenäni eteen tämän:

IMG_2125.jpg

Vaihtoivat kuulemma ruusukaapiin tuoreempia yksilöitä ja antoivat nuo "vanhentuneet" mieluummin sitten ilmaiseksi asiakkaiden lyhyeksi iloksi kuin veivät kompostiin. No minähän otin ruusun vastaan hyvillä mielin ja hymyilin koko sen parisataametriä jonka kävelin kotiin :)

No niin se siitä, johan tuli postauksesta pitkä tuon haaste-kirjoituksen takia mutta mitäpäs pienistä. Minäpä tästä keittelen vähän kaakaota ja syvennyn jälleen kerran kirjojen ihmeelliseen maailmaan, ensi kertaan. Ciao!