*köhköhköh* Haloo? Vieläkö siellä on joku? Pikkuhetki kun siivoan nämä hämähäkinseitit ja pölyt laitteistosta....Pitkään kestäneen tauon jäljiltä myönnän että kävi jo vuodenvaihteessa mielessä että jätän koko homman ja poistan tunnukset. Mutta sitten nosti taas päätään se sama into mikä silloin aikanaan innosti lähtemään tähän hommaan, eli ihan vaan se kirjoittamisen ilo ja mahdollisuus saada purettua omia tuntojaan johonkin.

Viime vuosi jäi väliin oikeastaan siitäkin syystä että olin pitkään työttömänä ja kun päivät koostuivat lähinnä siitä että yritit selvitä Kelan paperiviidakossa, yritit saada ne vähäiset pennoset riittämään jokapäiväiseen elämään ja samalla yrität vielä toisella kädellä rustata työhakemuksia.... ei siitä oikein kiinnostanut tänne eetteriin huudella.

Heinäkuussa 2018 elämä otti kuitenkin uuden suunnan. Sain oikeastaan puolivahingossa sijaisuuden sen alan osastolta johon olen oikeastaan kouluajoista asti pyrkinytkin. Aloitettiin 3vk määräaikaisella kun tulin käytännössä täysin "puskista" uutena osastolle, vailla minkäänlaista käytännön kokemusta kyseisestä alueesta, sovittiin että katsotaan miten lähtee käyntiin ja miltä itsestä tuntuu muutaman viikon jälkeen. No lopputulemahan oli että edelleen olen samassa paikassa ja tällä hetkellä, vaikka määräaikaista sijaisuutta edelleen teen, puhutaan kyseisen sijaisuuden kohdalla yli vuoden ajasta ja siltikin on pieni takaovi vähän raollaan ja pieni lupaus siitä, että vaikka päivämäärä seisookin kohdassa "työsuhteen päättyminen" on kaikki mahdollisuudet ja ovet auki.

Ja koko homma lähti yhestä puhelinsoitosta ja siitä että uskalsin avata suuni, ja että kerrankin osasin avata suuni oikeassa paikassa. Rankkoja ja veemäisiäkin päiviä on totta kai ollut, missäpä paikassa niitä ei muka olisi (jos joku muuta valittaa, valehtelee hän päin naamaa) mutta voin rehellisesti käsi sydämellä sanoa että kertaakaan en ole valintaani kyseenalaistanut tai katunut. Paitsi ehkä ne ensimmäiset pari viikkoa perehdytyksen jälkeen, silloin oli vähän sellainen "ei helkkari, mihin soppaan sitä tuli lusikka työnnettyä..." heh.

Laprannassa edelleen kuitenkin siis vaikutan, kaupunki ei ole muuttunut mihinkään, työosoite ainoastaan. Uuden paikan myötä olen tavannut myös paljon uusia, ihania ihmisiä, joista osasta on tullut hyvinkin läheisiä viimeisen reilun puolen vuoden aikana. Myös vanhat kaverit ovat edelleen kuvioissa, O etunenässä :D

Niinpä totesin että ei helkkari, nyt loppui hiljaiselo. Jos joku vielä tähän osoitteeseen erehtyy eksymään, ainakin yritän rustailla tänne jutunjuurta, vaikka sitten siitä kuuluisasta tikusta. Joten jälleen, welcome to my world. Katsotaan yhdessä miten syvälle kaninkolo vie. Ciao!